After 4 months

Otettu 3vk tippumisen jälkeen Kuusaan mäeltä.       
Reidestä on otettu ihoa nilkkaan,
niin siksi se näyttää tossa tolta
Välillä kävin yksinkin kelailemassa ympäri sairaalaa,
ja kerran vähän kaatusinkin... :D

Nyt oon 3kk pyörätuolissa ja rautahökötyksen jalassa olon jälkeen kerennyt ensin vähän yli viikon kävellä kepeillä vasemmalla jalalla ja sen jälkeen ja vieläkin molemmilla keppien kanssa + avattava kipsi jalassa. Oon kävellyt lyhyitä matkoja jo ilman keppejäkin, nyt vaan taas tuo kipu haittaa tät mun menoa ja pitkiä matkoja ei voi olla pystyssä. Lääkärilläkin on käyty useamman kerran tarkistuttamassa, että kaikki on kunnossa, kun ei oikein tiedä, että kuinka kova kipu on normaalia ja mikä ei. Mun paranemiin on ollu kokonaa ylä- sekä alamäkeä, mutta nyt onneksi on parin tulehduksen ja ylimääräsen sairaalajakson jälkeen alkanu enimmäksee helpottaa. Neljää kuukauteen on mahtunu tosi paljon kaikkee kamalaa ja erikoista. Kerron tarkemmin niistä joistain joissain päivityksissä.

Tollasen rautahökötyksen eli
fiksaattorin sain toisessa leikkauksessa
pitämään jalkaa koossa.
Piikit oli porattu luuhun kiinni
ja jalkaa pysty vaikka nostaa tosta laitteesta.



Ekat askeleet ---> kävelemään

Heti vasemman jalan varausluvan saatuani ja Helsingistä kotiin päästyäni halusin päästä seisomaan sillä(vaikka olisi pitänyt odottaa yli viikko fysioterapeutille, jossa olisi ensin aloitettu seisomaharjoituksilla) Äiti tuli vähän neuvomaan ja katsomaan, etten heti rypäsisi ja kyllä sen parin kerran jälkeen jo onnistui. Illalla sitten menin jo iskälle ja harjoittelin sohvan ja keittiön väliä koko ajan, vaikka se sattui tosi paljon. Seuraavana päivänä lähettiin sukulaisille kylään ja päätin, etten enää tuolia ota mukaan ja vaikka matkalla tul huono olo ja jalka alko tärisemää, niin selvisin hyvin :) Sen jälkeen en sitten pyörätuolia käyttänytkään(paitsi kotona parina päivänä illalla, kun oli vähän liikaa kävellyt ja jalka ei enää pitänyt :D). PMMP:llä oli myös kaksi keikkaa lokakuun lopussa ja ensimmäinen niistä oli samalla viikolla, kun sain varausluvan jalalle ja toinen viikon päästä. Moni sanoi, että ota nyt pyörätuoli mukaan, että ethän jaksa mennä vielä niin pitkiä matkoja ilman. Päätin kuitenkin mennä ja siinä tunnelmassa hetkeksi unohti kivut ja se kaikki oli kyl sen arvosta. Oli tosiaan saavutus edes päästä niille keikoille ollenkaan, koska olin vasta taas joutunu sairaalaan tulehduksen takia, niin pääsin sinne ja jopa kävellen! :)

Nyt käyn oikeastaan joka arkipäivä joko fyssarilla tai sitten joko jonkun kanssa tai itsekseni uimassa tai kuntosalilla. Teen myös tosi paljon kotona lihaskuntoa ja kaikenlaista treeniä esim. käsipainoilla.Venyttelen kanssa, koska oon aina tykänny siitä ja nyt etenkii se on tärkeetä, ku selkä ja niskat ja jokapaikka kipeytyy kepeil kävelyst ja näist vammoista johtuen viel herkemmin kun ennen. Muutenkin, se auttaa yleiskuntoon, jos ei oo koko aika niin jumissa. Keksin aika usein kaikkii uusia tapoja, miten kuntouttaa esim. jalkoi ja onneks on urheilutaustaa, niin tietää itekkin miten voi treenata, eikä tarvi jättää kaikkee sinne vajaan tunnin mittaisille fysioterapeutin ohjaamille treeneille. Uimassa voi kans esim. kävellä altaanpohjassa ja tehä muutakin lihaskuntoa. Vesi on oikeesti tosi hyvä vastus ja se on täl hetkel ainoo paikka, missä voi liikkua silleen, miten ennenkin ja melkein ilman rajotuksia. Jopa silloin, kun olin vielä pyörätuolissa, niin yritin tehdä maassa lihaskuntoa ja mm. nostelin itseäni milloin mitenkin tuolista ja kelailin kaupassa ja muualla ja yritin saada edes jotain liikuntaa. Kerran kaaduinkin selälleni kaverilla sillä, kun innostuin sillä liikaa pelleilemää ja keulimaan. Huomasin kanssa, että lapset piti sitä tosi kivana ja välillä siitä tapeltiin, että kenen vuoro siinä on istua :D

Koulu ja vapaa-aika:

Yritin aluks jatkaa lukioo ja tein kotona tehtäviä ja kävin koulussakin jopa huimaan kahteen päivänä :D Ei jaksamiin kuitenkaa viel riittäny, pyörätuolil en jotenkii halunnu kaikkien nähtäväks, jouduin kaheks eri kerraks sairaalaa tiputukseen, kipulääkkeet väsyttää jne. eli ei siitä koulunkäynnistä sitten mitää tullukaan. Nyt kun on päässyt aloittamaan varsinaisen kuntoutuksen, niin koitan tehdä sitä sitten täysillä ja katon sinne kouluun menoa sitten varmaan joulun jälkeen. Aluks kuulosti tosi kauheelta ajatus, et lukio venyis, mut nyt täs on miettiny, et sen koulun kerkee kyllä käymään ja on täs nyt ollu paljon isompiikii asioit elämäs. Sellasiikii, mitä ei voi enää tehä, vaikka vuoden tai 10 vuotta oottaisinkin. Kyl sitä työtä ja kouluu kerkee käymään vaikka kolmekymppisenäkin ja kannattaa tehä nuorena kaikkee sitä mihi vanhempaan ei enää pysty, jos vaan on terve. Oppii vähän eritaval arvostaa sellasii itsestäänselvyyksii, nytte kun esim. kävelyy ja sitä et, ennen saatoin valittaa sitä, kun on niin paljon harrastuksia (tanssi, mäkihyppy, laskettelu, kiipeily/köysitoiminta, lasten liikuntakerhon vetämiin, isoseen olo + koulutus, pianon soitto musiikkiopistossa + kävin omalla ajalla vielä kuntosalilla, uimassa, rullaluistelemassa, ajelemassa piikillä jne.) ja oli ihan poikki usein ja ei ehtiny olla kavereitten kanssa, mut nyt kyl huomaa, et kuinka paljon ne harrastukset mun elämälle anto ja se väsymys oli tosiaakin sen kaiken arvosta. Nyt on tosi tyhjä olo, kun ei pysty niitä suurinta osaa ikiin enää tekemään. Moni lopettaa kanssa harrastukset tossa viimeistään 9. luokan jälkeen tai aikasemmin. Kannattaa kuiteskii oikeesti miettii pari kertaa, että jos vielä vaikka jatkaiskii. Jos ei samaa lajia, niin sitten jotain ihan uutta. Kun mulla oli eka koeviikko lukiossa, niin yhtäkkii keksin, et nyt muuten alotan mäkihypyn ja sittehän mä heti lumet tultua menin hiihtosuksilla kokeilemaan k5 mäestä. Mä halusin treenata ja se laji sopi just mulle, jännitystä ja pysty kehittymään. Se tunne oli jotai ihan sairaan hienoo, kun uskals tulla sieltä tornista alas ja sitten pysyi vielä pystyssäkin. Noin 1,5 kk päästä hyppäsinkin jo k38 mäestä. Haaveeksi tulikin päästä joskus naisten kisoihin hyppäämään, mutta se haave sitten jäi tosiaankin pelkäksi haaveeksi.... Aijon kyllä vielä joku päivä päästä ainakin laskettelee ja rulla/tavallisest luistelee, et ne ois täl hetkel mun yhet tavotteet ja unelmat :)

 

k38 Lahti