Started again

Toukokuu tuli ja leikkaus lähestyi. Onneksi leikkaushaastattelusta oli jäänyt hyvä kuva. Mulle sanottiin sielä, että jalasta pitäisi tulla vielä ihan hyvä kävelyjalka, vaikkei sillä mitään pitkiä matkoja enää juostaisikaan. Anestesiat suunniteltiin kanssa hyvin ja mulle oli tulossa kipuhoitaja heti leikkauksen jälkeen. Toisaalta leikkaus jännitti ihan kauheasti, mutta kivut oli koko ajan päällä ja liikkuminen todella huonoa. Jalka oli kerennyt vääntyä jyrkästi sisäämpäin, niin oli sitä leikkausta toisaalta odotettukkin. Jatkuva kipu on nimittäin tosi rankkaa ja vie voimia. Ei pystynyt täyspäiväisesti enää koulunkäyntiin ja vapaa-ajalla yritin treenata vielä sen verran mitä pystyi, nauttia kesäsäistä ja tehdä kaikkea muuta mukavaa. Lomamatkankin kerkesin tehdä onneksi pitkästä aikaa ja aluksi ajattelin, ettei siitäkään mitään tule. Polkupyörän kun kuitenkin vuokrasi niin reissu sujui paremmin kun odotti ja kyllä niiden keppienkin kanssa rannalla pystyy käppäilemään :)

Kaiken sen panikoinnin, ahdistuksen ja kipuilun jälkeen oli vihdoin se leikkauspäivä toukokuun lopussa. Nukuin koko automatkan ja en kauheasti viitsinyt edes koko leikkausta miettiä. Päästiin ennen seitsemää sairaalan aulaan, äiti ja poikaystävä mukana. Menin heti labraan kun se aukesi ja siellä oli kauhea ruuhka. Kaikille soiteltiin, että pitäisi tulla jo osastolle, leikkaus alkaa ihan justiinsa ja paria tultiin jo suoraan labrasta hakemaan. Yksi alle kouluikäinenkin oli menossa leikkaukseen, eikä sitä näyttänyt jännittävän juuri ollenkaan niin aattelin itekkin jättää suurimmat panikoinnit pois ja yrittää olla rauhallisesti. Mullekkin tuli sitten kiirepuhelu hoitajalta ja piti lähteä osastolle. Äkkiä leikkausvaatteet päälle ja sitten sitä jo mentiin. Esilääkkeet ei oikein kerennyt vielä vaikuttamaan, mutta ihmeen rauhallinen olin. Leikkaussalissa oli taas paljon porukkaa ja tälläkertaa juttelin ihan tyynesti leikkausporukan kanssa. Anestesialääkäri ja kirurgi kertasivat vielä asioita ja varmistelivat joitakin tietoja. Oli hyvä ja luottavainen tunne koko jutusta. Aika kauan siinä vielä odotin ja juttelin kunnes sitten vintissä pimeni viimeinkin ja juuri ennen sitä hoitaja sanoi, että älä pelästy herätessä, kun sieltä lantiosta otetaan kummaltakin puolelta sitä luuta.

Hehkeenä heti leikkauksen jälkeen :D

Herään taas kerran kauheaan kipuun, mutta saan lääkettä nopeasti. Kipu tuntuu vain nilkassa, eikä missään lantiossa todellakaan. Lääkettä olisi kai saanut pyytää useamminkin, mutta olin vielä niin pöhnässä, että aloin aina vaan itkeä ja vasta siinä vaiheessa olin sitä pyytänyt. Pikkuhiljaa aloin heräilemään, eikä kipu helpottuut oikein mihinkään. Vähän oli sellanen fiilis, että ei tästä taas tuu mitään. Polvitaipeeseen laitettu puudute ei nimittäin puuduttanut kuin nilkan ulkosyrjän osittain ja leikkaus oli tehty koko nilkan pituisin viilloin kummaltakin puolelta.Samalla ihmettelin,että missä se lantiokipu on kun siitä niin paljon ennakkoon varoteltiin. Nopeasti anelääkäri onneksi tuli takaisin ultaäänilaitteen kanssa. Kokeiltaisiin kuulema reisihermon puuduttamista. Iso neula lantion seudulle ei tuntunut oikein miltään, vaikka sitä montakertaa sinne tyrkättiinkiin. Onneksi jalka puutui ja kipu loppui saman tien :) Lisäksi mulla oli kipupumppu ja toinen puudutus. Viimekerran kauhea painajainen muuttui onneksi ihan kivaksi ja kauaa ei tarvinnut kivuista kärsiä. Olin tosin saanut allergisen reaktion vahvasta opiaatista, mutta heräämöstä en ole varmaan kertaakaan ilman allergista reaktiota selvinnyt. Kutisi jokapaikkaan vieläkin, mutta onneksi kipua ei ollut. Kysyin hoitajalta lantiosta, mutta ei sille nähtävästi oltu tehty mitään ja sehän oli iso helpotus. Myöhemmin selvisi, että luunsiirre olikin otettu pohjeluusta.

Pääsin takaisin osastolle melko hyväkuntoisena ja jalka puutuneena. Äiti ja poikaystäväkin oli helpottuneita, kun kaikki meni hyvin, sillä mun leikkaus oli heräämöaika mukaanlukien venynyt taas sellaseen 8 tuntiin... Oli tosi oudon tuntuista kun ei tuntenut omaa jalkaa tai pystynyt liikuttamaan sitä polvesta alaspäin. Välillä huomasi että jalka on ihan vinksinvonksin eikä sitä itse pystynyt nostamaan takaisin. Lääkkeet väsytti ja jotakin harhoja näin. Ei kovin pahoja, mutta pahin taisi olla se kun yöllä/illalla näin, että joku ällöttävä vieras mies makaa siinä mun vieressä, eikä se lähtenyt pois.

Polvitaipeesta laitettua puudurusta pidettiin joku 5 päivässa ja sitten alettiin purkamaan muitakin lääkityksiä. Leikkaus oli mennyt todella hyvin, jalka oli suora ja kivutkin olivat kurissa. Turhaan olin pelännyt, että se viime kerran painajainen toistuisi. Olin helpottunut ja iloinen. Yksi todella tärkeä juttu saatu suoritettua ja nyt sitten vaan kuntoutumaan :) Täysin vuodelevossa jouduin olemaan neljä päivää. Sitten kun sai kipsin jalkaan, niin menoa ei rajottanut mikään, paitsi että vähän huippasi ja silleen :D Sairaalassa jouduin olemaan kaikkiaan viikon, vaikka itse olisin ollut valmis lähtemään aikaisemminkin. Alkoi se paikallaan makaamiin pikkasen turhauttamaan parin pahimman päivän jälkeen. Yhtenä päivänä sain vähän vääntää lääkärin kanssa kotiinmenosta, koska omasta mielestä olisin ollut kotikuntoinen, mutta päivystävä lääkäri ei sitten päästänytkään. Tosi iso leikkaus takana ja loppuelämästä kuulema kyse, niin ei se voinut vielä päästää. Pitkän keskustelun jälkeen tehtiin sitten kompromissi, että sain illan vapaaksi ja luvan lähtä käymään jossain. Siitä sitten lähdettiin porukoiden ja poikaystävän kanssa pienelle Helsinki kierrokselle :D Huonekaveritkin vähän siinä naureskeli, kun olin vähän itseppäinen taas vaihteeksi...:D Seuraavana päivänä sitten onneksi sain jo ihan luvan kanssa lähteä kotiin. Kerrankin jäi sairaalareissusta hyvä maku, vaikka vähän kerkesikin tylsistyä :)

Onneks sairaalaa saa aina näit kavereita seuraks :D Tossa poikaystävän tuoma Toho :P

Serkku toi vähän liiankii aidon näkösen marsun ja se on muute Merja ;D

Ennen leikkausta nilkka oli tästäkin kuvasta
 vääntunyt sisäämpäin huomattavasti enemmän.

Leikkauksen jälkeen suorana

1kk leikkauksen jälkeen

Nyt on kuukausi mennyt leikkauksesta ja yleiskunto on ihmeen hyvä. Jalasta hävisi kivut lähes kokonaan leikkauksen jälkeen ja vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa pystyn olemaan ilman vahvoja kipulääkkeitä :) Liikuttu on paljon ja uusi kipsikin jousuttu hankkimaan, kun edellinen meni puhki. Kepeillä pitäisi jaksaa kinkata elokuulle asti ja sitten kuntoutumaan, sekä takaisin kouluun. Muutan syksyllä myös omilleni ja sen lisäksi haasteena on taas kävelyyn pääsy. Jos nyt jo pääsisi aloittelemaan uutta elämää ihan kunnolla ilman mitään takapakkeja. Ei ne ongelmat tähän lopu, mutta ihan tavalliseen arkielämään pääsy olisi iso asia. Automaattivaihteinen autokin pitäisi saada ennen syksyä hankittua, että pääsisi postilaatikkoa pidemmälle, mutta sairaalle opiskelijalle ei rahaa ihan noin vain lennäkkään... En ole tarpeeksi vammautunut tiettyihin tukiin ja nyt sitä saakin sitten taistella erilaisten vakuutus asioiden ja kelan kanssa, enkä työkykyinenkään ole vielä pitkään aikaan, ... Kuitenkin pääasia, että jalka tulisi nyt kuntoon ja ei ihan kaikkea elämässä voi rahassa mitata, mutta joskus varsinkin tässä tilanteessa se voisi helpottaa tätä astetta vaikeampaa elämää edes vähäsen. Nyt kuitenkin kaikesta huolimatta yritän positiivisella asenteella mennä eteenpäin. Pääsee syksyllä toivottavasti näkemään muutakin kuin neljä seinää ja tietokoneen :D Vähän jäänyt yhteydenpito kavereihin syystä tai toisesta, mutta kohta kun pääsen taas liikkeelle niin lennän varmaan taas yötäpäivää harrastusten ja kavereiden parissa niinkuin ennenkin :D Mulle on koko elämä vielä täysin auki ja kerkeän varmaan tekemään vielä vaikka mitä kivaa, vaikkei se siltä ihan jokapäivä tunnukkaan. Pitäisi vaan unohtaa oman elämän vertaileminen ns. "terveisiin" ja olla onnellinen siitä kaikesta, mitä mulla jo on.

Unelmat on siksi
että muistat pitää kii
elämästäs täällä
vaikka sorrut kyyneliin
älä mieti liikaa 
ettet vain vajoais
liian syvään veteen
muuten itses kadottais

Sinä haluat 
sen sä saat

Kaikki unelmas

Sinä haluat 
sen myös saat

Kaikkein kauneimman

Sinä haluat 
sen sä saat

Kaiken ihanan

Sinä haluat 
sen myös  saat

Muistot kauneimmat;

Pidä siitä kiinni

Mitä vain voit haluta

Kaikkensa kun antaa

Niin syntyy lopulta

Jotain aivan uutta
Suotta sitä pelätä
kokeile ja mene
maailma sun edessäs

Paljosta kun luopuu

Niin silloin tajuaa

Unelmille siivet 

Antaa aamun sarastaa

Värit kirkkaat loistaa

Elämässäs vaan

Mustaks jos ne vaihtaa

Joutuu paljon maksamaan

- Karoliina Halme