After 2 years

Nyt on siis mennyt reilu kaksi vuotta onnettomuudeta. Blogin päivitteleminen on jäänyt elämässä vähän toissijalle ja se on oikeastaan tosi hyväkin asia. Onnettomuus ja vamma eivät siis enää vie kaikkea energiaani ja olen päässyt virallisesti palaamaan niin sanotun "normaalin elämän" pariin. On niin koulua, töitä kuin harrastuksiakin. Välillä tietysti jää miettimään kaikkea tapahtunutta, mutta ei asia enää häiritse elämää juurikaan. Kerron nyt sitten vähän kuulumisiani eri elämän osa-alueilta.

Koulu

Keväällä kaikki keskittyminen oli koulussa. Tuntui, että ylioppilaskirjoituksiin lukeminen hieman kärsi, koska oli muutenkin siinä samalla lukujärjestys aivan täynnä. Ajattelin jo koepäivien aamuna, että mennään sitten syksyllä uusimaan... Noh, Terveystiedon kokeesta tuli lopunperin L ja Bilsasta M. Jotenkin sain vähän huonosta lukemisesta huolimatta kaivettua ne kaikki tunneilla muistamani asiat siihen konseptille. Voin myös sanoa, että tästä onnettomuudesta ja oman terveyden huolehtimisesta oli aika paljon apua. Terveys on muutenkin aina aiheena kiinnostanut.
Keväällä osallistuin myös retkeilykurssille. Siihen liittyi ensiapukurssia, teoriaa, sekä yönkestävä retki metsään. Pyöräilimme non 70 km kahteen päivään ja leirintäpaikalla oli myös kaikenlaista ohjelmaa, kuten lautan rakentamista, yösuunnistusta, fresbeegolfia metsässä ja kaikenlaisia muita ryhmätehtäviä. Olin jostain syystä ainoa tyttö matkassa, mutta ei se menoa haitannut :D Oli ihan uusi kokemus nukkua teltassa +5 asteen lämpötilassa. Tälläisiä kursseja lukioon lisää! :)

Tälle syksylle mulle jäi sitten viimeiset 5 kurssia lukiota ja 4 kirjoitettavaa ainetta. Motivaatio oli työntäytteisen kesän jälkeen vähän hukassa ja ei mennyt kirjoitukset niin loistavasti kuin keväällä. Kyllä se lakki kuitenkin sieltä tulee ja nyt odotetaan vaan niitä itse juhlia :) En hakenut vielä mihinkään kouluun, joten voin käydä onneksi korottamassa jotakin ainetta, jos joku jää kaivelemaan. Sitten vaan korkeakouluihin papereita menemään ja toivomaan opiskelupaikan saamista. Ei mulla sitten venynyt lukio kuin puolella vuodella, vaikka olin lähes vuoden kokonaan koulusta pois. Opettajien joustaminen ja itsenäiset kurssisuoritukset onneksi mahdollisti tämän :)

Työt

Rahat alkoi olla tuossa keväällä aika tiukoilla ja pätin sitten mennä osa-aikatöihin koulun ohella. Tein puhelinmyyntiä noin 3 iltaa viikossa. Ei työ, eikä palkka ollut erikoista, mutta opiskelijalle koulunohessa ihan hyvä lisäansio siistillä sisätyöllä. Sain myös lopulta kesätöitäkin aamulehdenjakajana. Kuukauden verran tein sekä ilta, että yötyötä, mutta lopulta jaksaminen ei tähän riittänyt. Jaoin sitten loppukesän pelkästään postia. Voin sanoa, että yötyö ei minulle sovi, mutta ainakin sitä tuli kokeiltua. Työaika oli nimittäin noin klo 01.30-06.00. Itse työntekoaika ei siis ollut todellakaan pitkä, mutta tuo aika teki työstä todella raskaan ja haastavan. No, opin ainakin enemmän autonkäsittelyä kuin koskaan aikaisemmin. Peileistä peruuttaminen sujuu nyt ongelmitta ja muistan jokaikisen jakamani alueeni osoitteen ja sukunimen :D

Istis
Tästä aiheesta olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta pysytään nyt pääasioissa :) Olen siis nyt mukana naisten istumalentopallon maajoukkueessa. Vajaa vuosi sitten lähdin lajia kokeilemaan ja nyt sitten olen ollut joka kuukausi 1-2 leirillä mukana. Ikinä en ollut aikaisemmin lentopalloa tosissani ja heti piti hypätä tositoimiin. Ekat leirit meni sivussa harjoitellen, yleensä toisen vasta aloittaneen kanssa pallotellen. Vuoden aikana tekniikka on kuitenkin kehittynyt tosi paljon ja nyt pääsen jo mukaan koko ryhmän harjoitteisiin. Valmentajat vaativat paljon myös meiltä junnuilta ja se on hyvä. Ei tässä muuten kehittyisi. Pääsen myös mukaan marraskuussa järjestettäviin istumalentopallon EM kisoihin :) Hieno kokemus varmasti, vaikka en juuri vielä peliaikaa saakkaan. Laji on tosi vaikea ja tekninen. Haasteena lattialla liikkuminen, sekä tosi nopea pelitahti.

Muut harrastukset

Rullaluistelua pääsin viimekesänä pitkästä aikaa kokeilemaan. Se onnistuu jotenkuten, mutta ei läheskään niin sujuvasti kuin ennen. Tien tulisi olla suhteellisen tasaista, eikä mitään isoja mäkiä saisi olla. Kun oikea nilkka ei taivu, niin vähän on kuulema huteran näköistä se mun meneminen.
Pieniä lenkkejä aijon kuitenkin jatkossakin tehdä ja ehkä kypärän ja suojien hankkiminen voisi olla aiheellista :D

Moottoripyörän saaminen on ollut pitkään jo mun haave. Olin koko kesän töissä ja olin jo pitkään päättänyt, että säästän johonkin kivaan asiaan. Sen verran oon joutunut tän jutun takia kärsimään Katselin sitten kesäkuussa suhteellisen halpoja A2 luokan pyöriä ja tuollainen Suzuki GS 500F tarttui Espoosta mukaan :) Suuri osa kesästä meni ajellessa ja kyllä tuntui pitkästä aikaa taas ihanalta. Sakoilta ja kaatumisilta vältyttiin. Kilometrejä tuli 3t ja pyörä pelitti ongelmitta koko kesän. Nyt on pyörä laitettu talviteloilla odottamaan ensi kesän ajoja.

Uutena lajikokeiluna on ollut jousiammunta. Kivaa ja haasteellista touhua sekin. Aion varmaan käydä aloittelijoiden vuorolla ampumassa aina välillä, mutta en usko, että ihan kilpailemaan tässä lajissa
rupeaisin. Ei taida mulla kestää lopulta hermot kovassa jännityksessä ja käsien tärinä vie voiton.

Musiikin harrastamistakaan en ole vielä lopettanut. Multa pitäisi tulla youtubeen tämän vuoden aikana vielä muutama biisi, joiden julkaisu on syystä tai toisesta venynyt. Keikkojakin olen saanut yhden laulaja kaverin kanssa, että ihan kiva harrastus se tämäkin on, varsinkin jos omista ideoista syntyy jotain konkreettista.


Jalka

Jalka on pysynyt hyvin mun tahdissa mukana. Ei ole juurikaan kipuja ja kävely sujuu todella hyvin. Kukaan ulkopuolinen ei edes tajua, että mulla joku vamma olisi :) Olen myös tottunut tähän "rajotteeseen" todella hyvin. Otan automaattisesti polkupyörän käyttöön pidemmillä matkoilla, varon kävellessä oksia, kynnyksiä yms. Ehkä myös välttelen jonkinverran kipeitä aiheita ja sellaisia tilanteita, jossa en tuon jalan kanssa pysty toimimaan. En siis koulussa mennyt enää syksyllä yrittämään pesäpallon tai jalkapallon pelaamista. Se ei enää vain onnistu ja piste. Tuo istis on varmaan ollut yksi suuri pelastaja tässä mun harrastustilanteessa. Vaikka mulla ei ole täällä kotiseudulla omaa seuraa, niin leirejä ja toimintaa on maajoukkueen kanssa suhteellisen usein.

Hyvin haavat parane parissa vuodessa :)

Lääkärit on sanonut, että tuskin jäi tuo viime operaatio mun viimeiseksi, mutta en jaksa asiasta niin kauaa stressata, kun ei ole kipuja ja kävellä pystyn. Kävin Töölössä viimeisessä kontrollissa ja lääkärin mukaan suurin riski on se, että jalkaterän nivel (ainoa joka nilkassa liikkuu) kuluu ja vaurioutuu ajan kanssa. Voi olla, että jalka kestää 5 vuotta tai 50 vuotta tuossa kunnossa. Ei voi tietää. Näillä mennään ja yritetään pysyä terveenä niin kauan kuin mahdollista :)